Vaatteet vaatteet ja mun aatteet

Kuuntelen parhaillani Laura Frimanin kirjaa Tauko. Esittelytekstissä lukee “Mitä tapahtuu kun himoshoppaaja tekee julkisen uudenvuodenlupauksen ja menee vaatteiden ostolakkoon.” Kirjan idea on takakannen mukaan nostaa esiin kuluttamisen eettisyys ja vastuullisuus ja kertoa yhtäaikaa tunteikkaasti kohta keski-ikäistyvän naisen elämästä.

Tartuin kirjaan sillä kiinnosti se miten vaatteidenostolakosta voi kirjoittaa 141 sivua. Kirja toteuttaa perinteistä chick-litt-kaavaa joten paljon on kehystä kirjan pääteeman ympärillä. Viihdyttävää kuunneltavaa kuitenkin ja se sai minut miettimään ja tutkimaan tarkemmin omia vaatteiden kulutustottumuksiani. Menin jopa tarkistamaan kaikkien tänä vuonna hankkimieni vaatteideni tuotelaput nähdäkseni missä ne on tehty ja selvitin olenko kenties ollut osallisena aiheuttamassa valinnoillani sosiaalista kurjuutta ihmisille.

Mielestäni kulutan vähän vaatteita. En tuhoa ja kuormita luontoa niin paljoa. En edes pidä vaatteiden ostamisesta. Kruunaan itseni sädekehällä tästä syystä. Ärsyttää että ne vaatteet joista tykkään ovat liian kalliita kukkarolleni. Otan sädekehän pois, en ole ansainnut sitä. Olen niitä “rumat ne vaatteilla koreilevat” -tyyppejä. Aika sama mitä päälläni on, mutta voin silti ihastua joihinkin vaatteisiin. Vuonna 2021 olen hankkinut harvinaisen paljon päällepantavaa edellä kerrotusta huolimatta. Kesällä vaatekauppojen alennukset olivat poikkeuksellisen suuria koronasta johtuen.

Ostokset:

– Alusvaatteita (8 kpl pikkareita 4 rintsikat) 

– Puuvillamekko

– Puuvillaiset hellebyysat 

– Marimekon silkkipaita

– Kuvan baskeri

Käytetyt, saadut ja tehdyt vaatteet:

– Kuvan takki (miehen vanha)

– Kahdet farkut (miehen vanhoista tuunatut)

– Kaksi villapaitaa olen neulonut suomalaisesta langasta käsityövimmoissani. Ne lienevät eettisimmät vaatteet mitä omistan.

En ole juurikaan pohtinut vaatteideni eettisyyttä sillä niitä on niin vähän. Lähemmässä tarkastelussa havaitsen että ne eivät vaikuta olevan parasta A-luokkaa jos tuijotetaan tuotteiden valmistusmaita ja niiden työntekijöiden oloja. Luulin naivisti että Marimekkoni olisi ainakin kotimaista tekoa, mutta vain kangas on painettu Suomessa muutoin se on kasattu Kiinassa. Levikset on tehty Kambodžassa ja muutoinkin ”kehitysmaiden lasten selkänahasta revitty työpanos” näyttäytyy kaikkien vaatteideni tuotelapuissa. Valmistusmaita ovat edellä manittujen lisäksi mm. Intia ja Bagladesh.
Uskomatonta että halpatuotteista tuttu ja tuhahdettu ”Made in China”-merkintä näkyykin nykyään arvostettujen brändien lapuissa, mutta ei se niissäkään komeile pitkää. Kiinassa työntekijöiden palkkataso on noussut niin että tuotanto on jo alkanut siirtyä sieltä edelleen halvempiin maihin kuten esim. Bangladeshiin. 

Takistani ei löydy lainkaan tietoa valmistusmaasta.

Kuvan kierrätystakissa ei ollut valmistusmaa-merkintää lainkaan. Hämmästyin, mutta google kertoi että”Made in” -merkintä on EU:ssa vapaaehtoinen, luulin että se olisi pakollinen. EU:n komissio on esittänyt, että merkinnästä tehtäisi pakollinen, mutta osa jäsenmaista – myös Suomi – vastustaa tätä. Häpeä Suomi!

Marimekkoni ei olekaan täysin suomalaista tekoa

Vaateteollisuus teettää suurimmaksi osaksi vaatteet Europpan ulkopuolella halvan työvoiman maissa, eikä edes Eurooppalainen tuotanto ole tae vastuullisuudesta. Eettisen kaupan puolesta ry: sivuilla kerrotaan että tunnetut brändit loukkaavat surutta sekä ihmisoikeuksia että omia eettisiä ohjeistuksiaan. Muun muassa Adidas, H&M, Hugo Boss, Levi Strauss & Co., Nike ja Puma eivät aikeistaan huolimatta maksa vaatteitaan tekeville työntekijöille elämiseen riittäviä palkkoja. Ei siis ole edes mahdollista ostaa täysin eettisesti tuotettua vaatetta. Herra mun vereni!

Pelastuuko ”kehitysmaiden lapsien selkänahka” ja paraneeko huonoissa oloissa työtätekevien asema jos boikotoimme vaatteiden ostamista? No ei parane. Se vaan kurjistuu entisestään kun heiltä loppuvat työt. Viisaat kertovat että parasta olisi että laadittaisi lakeja jotka velvoittavat yrityksiä kertomaan tuotantokejuistaan ja selvittämään niiden ihmisoikeusvaikutukset kuluttajille. Niitä odotellessa voi lakon sijaan kukin meistä nousta barrikaadeille ja vaatia yrityksiltä toimenpiteitä millä parannetaan ja valvotaan työtekijöiden oloja ja palkkoja.
Taidanpa itse selvitellä alkuun kuvan takin (Carlingsin Rotatio brändin tuote) valmistusmaata ja kyselen vielä tuotantoketjunkin perään.

Olen aina salaa hävennyt sitä että ostan halpoja vaatteita. Mietin että joku ajattelee että tuokin köyhä se vaan tuossa tallustelee epäeettisesti puettuna. Frimanin kirjan ansiosta tuli mietittyä tätä vaateasiaa perusteellisemmin ja vapauduttua yhdestä turhasta häpeästä.










Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.