Kalajuttu

Mökillä sain kerran idean että järvi saisi ruokkia minua. Ostin katiskan, sellaisen IKEA-tyylisen joka piti itse kasata. Ohjeet olivat todella huonot, mutta YouTuben avulla sain katiskan kasattua. Jokin siinä meni kuitenkin pieleen kun verkkoa jäi yli niin paljon. Viis siitä, pyydys järveen vaan! 

Katiskan merkiksi päätin laittaa kohon siiman päähän. Heitin katiskan järveen. Hups! Siima poikkesi. Kuivalla maalla katiska on kevyt, mutta vedessä se ei sitä ollutkaan. No olkoot katsika järvessä, noukin sen huomenna ylös ajattelin, tiedän missä se on.

Laitoin kuitenkin Jussi-broidille viestiä ja kyselin oheita hän kun on kalamies. Sain opastuksen keksin tekoon. -Isket kepin päähän naulan ja sit heittelet virvelillä vähän isommalla uistimella niin pian saat katiskan paikallistettua. Loistava ohje, näin teen! 

Uusi aamu ja tuumasta toimeen, lähdin järvelle heittelemään ja pian se uistinkin oli järven pohjassa ilmeisesti siinä katiskassa kiinni. Siima poikki ! Luovuin virveli-ideasta. Kaikkia kalavehkeitä ei kannata heittää järveen. 

Jatkoin itse tekemäni keksin kanssa katiskan etsintään ja paikallistin sen jo kerran, mutta järvellä alkoi tuulla ja se vei venettä pois niin että en saanut enää katiskasta kiinni. 

En luovuttanut. Hain venevajasta ankkurin ja lähdin uudestaan veneellä katiskaa noutamaan. Heitin kiviankkurin alas oletetussa kohtaa järveä missä arvioin katiskan olevan ja aloin hommiin, mutta menetin jälleen veneen hallinnan. Tuuli vain yltyi ja vene pyöri ankkurin ympäri. Olin kuin karusellissa. Yritin silti sohia ja paikallistaa katiskaa, mutta en onnistunut.

Päätin että nyt loppu. Lähdin maihin odottamaan että tuuli tyyntyy. Ongelmaksi tuli nyt se että en jaksanut enää nostaa ankkuria veneen laidan yli yhdellä kädellä. Helppo se oli järveen heittää. Vene kallistui liikaa ja olisi hörpännyt vettä jos olisin kaksin käsin sitä nostanut, painoa tuli laidalle liikaa. 

Ankkurin olin sitonut veneen perään ja airot hankaimissa olivat kokassa. Huono yhdistelmä. Hilasin ankkuria niin ylös kuin sain, mutta en ylettynyt airoihin. Ei auttanut kuin pitää ankkuria ylhäällä sen verran kuin kykeni ja antaa veneen ajelehtia jonnekin maihin. 

Pääsin ”jonnekin”rantaan ja siellä sain nostettua ankkurin ylös. Soutelin veneen omaan rantaan.

Olin aivan poikki, mutta niin sisuuntunut että päätin hakea sen perkeleen katiskan uimalla. Lepäsin tovin ja lämmitän saunan. Laitoin Jussille vielä viestiä. Hän kuittasi että ”Ole varovainen”. Menin kumminkin. 

Totesin aika nopeasti uidessa että en tulisi saamaan katiskaa ylös yksin vaikka sen löytäisinkin, koska jalat eivät yllä pohjaan ja vedessä oleva katiska olisi raskas. Painelin takaisin saunaan. Pian tuuli tyyntyi, mutta arvatkaa vaan jaksoinko enää lähteä järvelle. 

Huomenna on päivä uus, pyydän naapureilta nöyrästi apua jos joku lähtis mulle soutamaan ja huopaamaan. 

Naapurit tulivat soutamaan ja minä taas huidoin järvellä itse tekemäni keksin kanssa. Katiskaa ei löytänyt. Jussi veli ilmoitti että hän tulee nostamaan katiskan pois järvestä, vaan ei hänkään sitä löytänyt, ei myöskään Pete-veli, eikä veljenpojat eikä kukaan muukaan joka täällä mökillä on katiskan tarinan kuullut ja yrittänyt sitä etsiä.

Katiskan vei hauki, tuo veen verikoira. Ei ole muuta selitystä. Se vei aikoinaan myös Jussi-veljen tutin. Otin selvää hauesta. Kalamytologian mukaan hauki tiedettiin myyttiseksi ja hirmuiseksi kalaksi. Haukea kohtaan tunnettiin kunnioitusta ja jopa pelkoa. Ja minähän en ole haukea kumartanut koskaan, vaan mellastanut järvellä ihan miten sattuu. Hauki kosti näin. Menin pyytämään anteeksi.

Eräs päivä lämmitin saunaa ja kas! Se järveen kadonnut uistin oli ripustettuna oven pieleen. Soitin veli-Jussille joka oli järvellä kalastellut että onko hän vieheen siihen laittanut. Ei ollut. Katiskaa hauki ei ole antanut takaisin. Se tahtoo syödä itse järven pikkukalat. Uida saan onneksi rauhassa.

Jos ei usko haukiin, niin on eräs mahdollinen rationaalinen selitys vieheen palautumiselle järvestä saunan oven karmiin. Tässä meidän edustalla kalastellaan ja ehkä viehe on tarttunut jonkun kalastajan verkkoon. Tämä kalastaja on sitten ystävällisesti päättänyt palauttaa sen meille. Ehkä samainen kalastaja on nostanut myös katiskan järvestä ja vienyt mennessään.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.